ADHD ja maskaus: Selviytymiskeino, joka uuvuttaa
Psykologi Joanne Steer kuvaa kirjassaan Understanding ADHD in Girls and Women (2021), että tytöt ja naiset oppivat usein jo varhain peittämään ADHD-haasteensa: olemaan hiljaisia, tunnollisia ja miellyttäviä, jotta he eivät erottuisi.
Tällainen maskaus tekee tyttöjen ja naisten ADHD:sta vaikeammin havaittavan, ja siksi moni saa diagnoosin vasta aikuisena.
Tässä artikkelissa käydään läpi mitä maskaus on, miten se saa alkunsa, millaisia seurauksia maskauksella on sekä miten maskausta voi alkaa purkamaan.
1. Mitä ADHD ja maskaus tarkoittaa?
Maskaus tarkoittaa sitä, että ihminen muokkaa käytöstään ja tunteitaan näyttääkseen tavalliselta ympäristössä ja kulttuurissa, joka on rakennettu neurotyypillisten ehdoilla.
ADHD ilmenee eri tavoin eri ympäristöissä, ja sukupuoliodotuksilla on tässä valtava merkitys. Pojille sallitaan helpommin levottomuus, impulsiivisuus ja rajojen kokeilu.
Tytöiltä odotetaan hillittyä käytöstä, huolellisuutta, tunnollisuutta ja mukautumista.
Kun tytöllä on ADHD, hänen on usein helpompi kääntää oireet sisäänpäin kuin rikkoa odotuksia ulospäin. Tämä näkyy:
ylihuolellisuutena
perfektionismina
ahdistuksena
tunteiden patoamisena
Tutkimukset osoittavat, että ADHD:n näkyvät piirteet aiheuttavat naisille enemmän sosiaalista häpeää kuin miehille. Siksi tytöt oppivat varhain piilottamaan sen, mikä ei sovi muottiin.
Maskaus tarkoittaa ADHD:n yhteydessä tietoista tai tiedostamatonta yritystä peittää ADHD:n piirteet ja sopeutua neurotyypillisiin odotuksiin.
Monille ADHD-naisille arki voi tuntua loputtomalta suorittamiselta. Se voi olla miellyttämistä, täydellisyyden tavoittelua tai jatkuvaa virheiden selittelyä.
Päivät kuluvat itsensä tarkkailussa: miten käyttäydyn, mitä sanon, mitä en saa itsestäni näyttää. Tätä kutsutaan maskaukseksi.
Ajan myötä maskaus ei ole enää vain tapa toimia, vaan siitä tulee tapa olla. Samalla yhteys itseen voi alkaa hämärtyä ja identiteetti hiljalleen murentua.
2. Maskaus ei synny tyhjästä
Monella maskaus alkaa jo lapsuudessa. ADHD-lapset kasvavat toistuvien väärinymmärrysten keskellä: heitä moititaan laiskuudesta ja vastuuttomuudesta, vaikka taustalla on neurologinen ero.
ADHD-lapsen moittimista voidaan verrata esimerkiksi jonkun halvaantuneen ihmiseen moittimiseen siitä, ettei hän pysty juoksemaan samaa tahtia muiden kanssa. Ero tässä on se, että sekä moittija että ADHD-lapsi eivät yleensä tiedä syytä sille, miksi arkiset asiat ovat lapselle muita vaikeampia.
Ajan ja loputtoman negatiivisen palautteen myötä diagnosoimaton ADHD-henkilö ei voi muuta kuin päätellä, että kyseessä täytyy olla hänen luonteessaan/henkilössään oleva vika.
Kun tällaisia viestejä kuulee tarpeeksi, ne alkavat muuttua sisäiseksi puheeksi. Ja silloin kuormittamassa eivät enää ole vain ADHD-haasteet.
Tunnettu ADHD asiantuntija ja psykologi William Dodson on arvioinut, että ADHD-lapset saavat 12 ikävuoteen mennessä keskimäärin 20 000 negatiivista viestiä (korjauksia, kritiikkiä) ympäristöltään enemmän verrattuna heidän ikätovereihinsa.
Tämä ymmärrettävästi vaikuttaa merkittävästi lasten itsetuntoon ja aiheuttaa heissä häpeää sekä alhaista itsetuntoa.
Tutkimus on myös antanut viitteitä siitä, että lapsille joita moititaan ja joiden käytöstä jatkuvasti pyritään korjaamaan saattaa muodostua kroonista stressiä sekä autonomisen hermoston toimintahäiriöitä.
Niinpä maskauksen juurisyyt, voivat sekä vahvistaa olemassaolevia ADHD-haasteita että luoda kokonaan uusia haasteita jo valmiiksi kamppailevalle ADHD-lapselle.
3. Miksi maskaus uuvuttaa
Maskaus on uuvuttavaa itsensä epäilyä ja tarkkailua jokaisessa hetkessä:
"Huomaavatko muut, etten osaakaan tätä?"
“Kuulostanko ollenkaan järkevältä?”
“Unohdinko/hävitinkö taas jotain?”
“Toivottavasti he eivät näe, että olen tunteiden vallassa.”
Tämä itsesensuuri kuluttaa valtavasti hermoston energiaa ja johtaa siihen, mitä ADHD-asiantuntija ja kliinisen psykologian professori Russell Ramsay kutsuu kognitiiviseksi kuormitukseksi. Ramsayn mukaan tällainen syvä epäluottamus omaan kykyyn toimia on keskeinen osa ADHD:ta.
Tämä epäluottamus itseen syntyy vuosien kokemuksista:
Olet tehnyt suunnitelmia, jotka eivät toteutuneet
Olet luvannut asioita, joita et muistanut tai pystynytkään tekemään
Olet aloittanut useita projekteja, jotka jäivät kesken
Olet yrittänyt hillitä vahvoja tunnereaktioita, mutta tunteet ovat silti ottaneet vallan
Monet naiset jatkavat maskausta vuosia ennen kuin hakevat apua. Diagnoosi saadaan usein vasta siinä vaiheessa, kun keho tai mieli on jo äärirajoilla.
Kun sama kaava toistuu yhä uudelleen, voi ihmiselle muodostua sisäinen narratiivi: "En voi luottaa siihen, että pystyn tekemään mitä minun tulisi tehdä."
Ja tämä epäilys aktivoituu joka kerta, kun:
Sovit tapaamisen ("muistanko varmasti tulla paikalle")
Aloitat projektin ("saanko tätäkään tehtyä loppuun")
Otat vastuuta ("petänkö jälleen muiden luottamuksen")
Maskaus on yrittämistä piilottaa tämä epäluottamus – sekä muilta että itseltäsi. Se on jatkuvaa todistelua siitä, että tällä kertaa kyllä onnistut, tällä kertaa olet luotettava, tällä kertaa kaikki sujuu.
Mutta kun luottamus itseensä on rapistunut vuosien epäonnistumisten myötä, jokainen uusi tilanne on taistelu sisäistä epäilijää vastaan. Tämä on ADHD-ihmisille loputtoman uuvuttavaa.
4. Häpeä on maskauksen polttoaine
ADHD-naisiin työssään keskittyneiden Sari Soldenin ja Michelle Frankin mukaan ADHD-naisten häpeä on usein niin syvään juurtunutta, että se tuntuu osalta ADHD-henkilön identiteettiä.
Häpeä syntyy vuosien väärinymmärryksistä ja kokemuksesta, että on aina liikaa tai vääränlainen.
Solden ja Frank kuvaavat häpeää suojamekanismina: se yrittää pitää sinut turvassa hylätyksi tulemiselta. Samaan aikaan se kuitenkin estää sinua myös tulemasta nähdyksi omana itsenäsi.
Kun piilotat haasteesi, piilotat samalla itsesi. Estät mahdollisuuden näyttää, kuka todella olet ja saada sitä, mitä jokainen ihminen tällä planeetalla kaipaa: tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Kun alat tunnistamaan ja nimeämään tätä häpeää, alat myös vapautumaan siitä. Häpeä menettää valtansa, kun tuot sen päivänvaloon ja huomaat: tämä on tunne, ei totuus minusta. Tällöin ei tarvitse enää maskata tullakseen hyväksytyksi.
5. Työelämä, ADHD ja maskaus
Työelämässä maskaus saa usein erityisen kuormittavan muodon. Monet ADHD-naiset näyttävät ulospäin menestyviltä: työt valmistuvat ajallaan, tavoitteet täyttyvät ja projektit viedään maaliin. Mutta harva näkee, mitä tämä todella maksaa.
Skoglundin tutkimus kuvaa ilmiötä seuraavasti: nainen voi suoriutua työssään erinomaisesti, mutta elää samaan aikaan jatkuvassa kaaoksessa. Työtä tehdään iltaisin ja viikonloppuisin, levon, terveyden ja ihmissuhteiden kustannuksella, vain jotta pysyisi hommissa mukana.
Henkilöllä saattaa olla paljonkin saavutuksia, mutta hän ei osaa olla niistä ylpeä: “Tiedän, kuinka paljon ylimääräistä työtä minun on pitänyt tehdä niiden eteen. Kuka tahansa olisi päässyt samaan, jos olisi uupunut yhtä pahasti."
Työelämässä avun pyytäminen on vaikeaa – erityisesti silloin, kun vaikutat ulospäin pärjäävältä. Syntyy ristiriita:
Jos pyydät apua → “Etkö olekaan niin hyvä kuin luulimme?”
Jos et pyydä → jatkat uupumiseen asti.
Solden ja Frank muistuttavat, että sinulla on oikeus pyytää apua, vaikka sinulla on myös vahvuuksia. ADHD-naisille tämä tuntuu usein mahdottomalta, koska juuri nuo vahvuudet pitävät yllä heidän maskaustaan.
Rajojen asettaminen vapauttaa
Maskauksen purkaminen työelämässä ei tarkoita kapinointia tai kaiken paljastamista. Usein se tarkoittaa pienempien, lempeiden rajojen asettamista:
“Tarvitsen hetken ennen seuraavaa palaveria.”
“Voisinko saada tämän myös kirjallisena?”
“Sopiiko että käytän tekoälysovellusta kokousmuistiinpanojen tekemiseen?” (tähän on muuten hyvä esim. Firefly)
“Tämä menee minulle liian nopeasti, voimmeko hidastaa?”
Tällaiset pyynnöt eivät ole heikkoutta. Ne ovat osoitus itsetuntemuksesta.
6. Maskin riisuminen on asteittainen prosessi
Henkilökohtainen muutos kulkee vaiheittain: ensin tarvitaan itsetuntemusta, sitten itsemyötätuntoa, ja vasta sen jälkeen toimintaa.
Maskin riisuminen alkaa siis pienistä hetkistä:
Et hymyile automaattisesti, jos vitsi satuttaa.
Et lupaa kaikkea kaikille.
Myönnät virheen ilman itsesyytöksiä.
Kerrot läheisille ADHD:sta, et selityksenä, vaan yhteyden rakentamiseksi.
Jokainen tällainen hetki rakentaa aitouden kokemusta.
Ja kun aitous alkaa tuntua kevyemmältä kuin maski, tiedät olevasi oikealla tiellä.
7. Maskin riisuminen mahdollistaa aidomman elämän
Maskaus on joskus pelastanut sinut, mutta nyt se ehkä estää sinua elämästä täyttä elämää.
Et ole liian herkkä, liian intensiivinen tai liian sekava.
Olet todennäköisesti tunteellinen, nopea, luova ja empaattinen. Nämä eivät ole luonnevikoja, vaan merkkejä siitä, että aivosi toimivat toisin.
Maskin purkamisessa tavoitteena on lopettaa yritykset esiintyä neurotyypillisenä ihmisenä ja opetella elämään aidompaa elämää.
8. Pieni harjoitus maskin purkamiseen
Pysähdy hetkeksi ja kysy itseltäsi:
Missä tilanteissa tunnen, että minun täytyy esittää jotakin mitä en ole?
Mitä pelkään tapahtuvan, jos lakkaan esittämästä?
Millainen olisi lempeämpi tapa olla oma itseni siinä tilanteessa?
Kirjoita mahdollisesti heräävät ajatuksesi ylös. Jo se, että huomaat maskin, on ensimmäinen askel sen riisumiseen.
Et ole rikki, olet vain ollut piilossa liian kauan
Maskaus on ollut viisautta. Se oli keino selviytyä, kun maailma ei tuntunut valmiilta kohtaamaan sinua omana itsenäsi. Kun alat nähdä itsesi vahvuuksiesi kautta, et enää tarvitse maskia. Tarvitset vain rohkeuden olla se, kuka olet.
Lähteet:
Steer, J. (2021). Understanding ADHD in Girls and Women.
Solden, S., & Frank, M. (2019). Radical guide for Women with ADHD.
Skoglund, L. (2023). ADHD Girls to women – Getting on the radar
Kelly, K., & Ramundo, P. (2006). You Mean I’m Not Lazy, Stupid or Crazy?!
Ramsay, J. R. (2020). Rethinking Adult ADHD.
